Elokuvasarjat
1999: kevät l syksy
2000: kevät l syksy
2001: kevät l syksy
2002: kevät l syksy
2003: kevät l syksy
2004: kevät l syksy
2005: kevät l syksy
2006: kevät l syksy
2007: kevät l syksy
2008: kevät l syksy
2009: kevät l syksy
2010: kevät l syksy
2011: kevät l syksy
2012: kevät
2013: kesä

Erikoisnäytökset

Ohjelmisto Elokuvat Tapahtumat Yhdistys Linkit

Syksy 2002

Sarjan teema: Hruštševin valtakauden elokuvia

30.8.2002
Vain neljä päivää

27.9.2002
Kolme askelta elämään

25.10.2002
Ihmisen kohtalo

29.11.2002
Veren ääni

Sergei Bondartshuk sai Lenin-palkinnon pääosatyöstään.

Ihmisen kohtalo kertoo rehdin venäläissotilaan, perusmies Sokolovin selviytymistarinan.

Sokolov poikansa Vanjan (Pavel Boriskin) kanssa.

Ihmisen kohtalo
(Судьба человека / Sudjba tsheloveka / Ett människööde / Destiny of a Man)

Mosfilm / 1959 / mv / 2770 m 35% / 103 min / K-16

Ohjaus:
Sergei Bondartshuk
Käsikirjoitus:
Juri Lukin, Fjodor Shakhmagonov ja Mihail Sholohov
Kuvaus:
Vladimir Monakov
Musiikki:
Venjamin Basner
Leikkaus:
Tatjana Likatshiova
Rooleissa:
Sergei Bondartshuk (Sokolov), Pavel Boriskin (Vanja), Zinaida Kirijenko (Irina), Pavel Volkov (Ivan), Juri Averin (Müller) Suomen ensi-ilta:
23.10.1959 Capitol, Corona
Esitetty televisiossa 8.10.1961 (STV) ja 25.7.2001 (TV2)

Tämän elokuvan eräässä kohtauksessa on mukana turkulainen tuomari Teuvo H. Huotari. Hän kävi elokuvan esittämistä kertomassa filmistä ja tuosta elämänsä kiintoisasta tapahtumasta.

Sergei Bondartshuk (1920–1994) oli 1950-luvun lopulla neuvostoelokuvan suosituimpia näyttelijöitä. Näyttelemistä lapsesta asti harrastanut Bondartshuk esiintyi sodan aikana etulinjan viihdytysjoukoissa ja opiskeli sen jälkeen Valtion elokuvakoulussa. Tunnetuksi hän tuli Sergei Gerasimovin Nuoressa kaartissa (1948) ja huipulle hänet nosti nimiosa Sergei Jutkevitshin Othellossa (1955), jossa Desdemonaa esittäneen Irina Skobtsevan kanssa hän meni naimisiin. Bondartshuk pääsi kokeilemaan myös ohjaamista ja hänen esikoiselokuvansa tällä saralla oli Mihail Sholohovin novelliin perustuva Ihmisen kohtalo (1959), jossa hän itse näytteli myös pääosan ja josta hän sai Leninin palkinnon. Elokuva voitti myös pääpalkinnon Moskovan elokuvajuhlilla 1959 ja osoittautui kassamenestykseksi. Niinpä hänen ohjattavakseen annettiin myöhemmin tuotantokustannuksiltaan kaikkien aikojen kallein neuvostoelokuva, Leo Tolstoin romaaniin perustuva neliosainen Sota ja rauha (1965–67), josta hän sai Oscarin. Vuonna 1980 hänelle myönnettiin Sosialistisen Työn Sankarin arvonimi.

Ihmisen kohtalo kertoo rehdin venäläissotilaan, perusmies Sokolovin selviytymistarinan. Orvoksi sisällissodan jäljiltä jäänyt Sokolov perustaa oman uuden perheen. Sitten tulee maailmansota. Sokolov joutuu saksalaisten sotavankileirille, mutta yritteliäänä miehenä pääsee pakenemaan. Elokuvan keskeisimmässä kohtauksessa vankileirin työnormeja arvostellut Sokolov joutuu leirin päällikön puheille. Tämä aikoo ammuta hänet, mutta haastaa hänet kuitenkin juomaan votkaa kolme piripintaista juomalasillista. Kansansadun sankarin tapaan Sokolov kestää kolme koettelemusta ja natsipäällikkö armahtaa hänet, antaapa vielä ruokaakin. Sokolovin moraalinen ylemmyys ei sinänsä tilanteessa riitä, vasta fyysistä suoritusta, juomiskykyä ja pelon hillintää natsitkin ovat kykeneviä ymmärtämään.

Bondartshukin elokuva joutui Neuvostoliiton kulttuuripolitiikan pelinappulaksi siinä mielessä, että sen myönteistä sankarihahmoa ja optimistista perussuhtautumista käytettiin lyömäaseena 1950-luvun lopun suojasääkauden hankalammiksi koettuja elokuvia vastaan. Myös tyylillisesti Ihmisen kohtalo on varsin perinteistä elokuvakerrontaa, Bondartshuk käyttää itsetietoista kameraa ja päähenkilön muistikuvilla motivoituja takautumia juuri sen verran, että elokuva täyttää suojasääelokuvan tyylinormit. Elokuvan ääniraita valikoivuudessaan on sen sijaan keinona poikkeuksellisempi ja ennakoi vaikkapa Tarkovskin elokuvia. Tyypillinen ohjaaja-näyttelijän elokuvan ongelma on se, että jo vuonna 1951 Neuvostoliiton kansantaiteilijan arvonimen saanut Bondartshuk on enemmän kuin hiukan liian riskin ja hyvinvoivan näköinen leirillä nälkää ja huonoja oloja kärsiväksi Sokoloviksi.

Esittely: Jarkko Silén

Kirjallisuutta:

Akterskaja entsiklopedija kino rossii. Vypusk 1. (Materik 2002)
The BFI Companion to Eastern European and Russian Cinema (BFI 2000)
TeeHoo: Ihmisen kohtalo (Uusi Päivä 14.-15.10.1961)
Josephine Woll: Real Images. Soviet Cinema and the Thaw (I.B.Tauris 2000)

Alkukuva

Ydinvoimalainsinööri
1987 / väri / 11 min

Prosessien valvoja päättää tilanteissa, joita harjoitellaan keskusohjaamon simulaattorilla.