|
Nadezda
(Nadeschda)
Gorkin studiot / 1973 / mv / 87 min
/ S
Ohjaus:
Mark Donskoi
Käsikirjoitus:
Zoja Voskresenskaja ja Irina Donskaja
Kuvaus:
Inna Zarafjan
Musiikki:
R. Hozak
Lavastus:
O. Kravtsenja
Puvustus:
E. Rapport
Rooleissa:
Natalja Belohvostikova (Krupskaja), Andrei Mjagkov (Lenin),
D. Stoljarskaja, I.Ozerov, M. Nozkin, O. Golubitski
Suomen ensi-ilta:
11.4.1975 klo 17 / Capitol
"Neuvostoelokuvissa ei esiinny erotiikan, paimentolaisuuden
eikä henkisen rappion ylistystä, niissä ei lietsota takapajuisten
ihmisten alhaisia tunteita." – kirjasta Sata kysymystä ja
vastausta Neuvostoliiton oloista (Kansankulttuuri 1953)
Ukrainalaissyntyinen
Mark Donskoi (1901–1981) oli koulutukseltaan lakimies ja toimi puolustusasianajajana
ennen siirtymistään elokuvauralleen 1920-luvun lopulla. Hänen
ensimmäiset, kulttuurivallankumouksen alkuvuosina syntyneet elokuvansa
olivat hyökkäyksiä NEP-kauden porvarillisiksi katsottuja
vaikutteita vastaan neuvostokulttuurissa. Sosialistisen realismin, yliminän
taiteen mestariksi ja elokuvan Gorkiksi hänet tunnustettiin kuuluisan
Gorki-trilogian (1938–40) ohjaajana. Siitä lähtien hän
pääsi
toimimaan jälleen puolustajana, asiakkaana oli nyt itse neuvostojärjestelmä.
Pitkän uransa lopulla hän teki kolme Leniniä kuvaavaa
elokuvaa. Leniniä fiktiivisesti kuvaavia elokuvia tehtiin osana
Neuvostoliiton populaarikulttuurin leninianaa lukuisa määrä.
Donskoi lähestyi
hahmoa kuitenkin omalla tavallaan, naisten kautta tunnustellen. Leninin äidistä kertovia
elokuvia syntyi 1960-luvun lopulla kaksi ja viimeisenä ohjaustyönään
hän otti käsittelyynsä Leninin
eli Vladimir Uljanovin ja Nadezda Krupskajan suhteen.
Krupskaja (1869–1939)
oli vanhoista bolsevikeistä vanhimpia. Hänen isänsä oli
vapaa- ja puolalaismielinen upseeri, jonka johdolla hän oppi kapinoimaan
tsaarinvaltaa vastaan. Krupskajan vallankumouksellisen tietoisuuden kehityspolulla
vaikuttajana toimi myös Leninin veli, mutta suuri laadullinen hyppäys
tapahtui hänen tutustuessaan marxilaisessa opintopiirissä Ukoksi
kutsuttuun tulevaan Leniniin talvella 1894–95. Vallankumouksellisten
kohtalot yhdistyivät, Krupskaja pääsi Leninin morsiamena
myöhemmin Siperiaan samaan karkotuspaikkaan Leninin kanssa tunnetuin
seurauksin. Avioliittoa tosin vaativat siveelliset viranomaiset. "Donskoi
yhdistää kerronnassaan hyvin luontevasti asialliset, vakavat,
surulliset tai muuten tunteikkaat sekä veikeän humoristiset
tilanteet täyteläistä elämää helskyväksi
värinauhaksi",
luonnehti elokuvaa kriitikko Paula Talaskivi Helsingin Sanomissa.
Donskoin elokuva keskittyy suurelta osin kuvaamaan
Krupskajan Pietarin-vuosia. Virallisissa lähteissä ja muistelmissa
Leninin ja Krupskajan Yya-sopimuksen kaltaisena näyttäytyvää vallankumouksellisten
liittoa ei lopultakaan ole kovin tarkasti kuvattu. Leninin suuri rakkaus
syttyi vasta vuosikymmen myöhemmin ja sen kohteena oli Kremlin muurista
hautapaikan saanut feministisosialisti Inessa-Elisabeth Armand (1874–1920).
Stalininkin kanssa omia suhteitaan hoitaneen Aleksandra Kollontain kolmiodraamaa
kuvaava romaani Suuri rakkaus ilmestyi Leninin viimeisen elinvuoden aikana,
mutta siitä Donskoin elokuvan ei tarvinnut tietää mitään.
Se loppuu Nadezdan ja Leninin häihin,
jotka kuvastavat maailmaa sellaisena kuin sen olisi tullut olla.
Esittely: Jarkko Silén
|
