|
Miehet ja Polina
(Мужики! / Muzhiki!)
Mosfilm / 1981 / mv / 94 min / S
Ohjaus:
Iskra Babitsh
Käsikirjoitus:
Iskra Babitsh ja Vadim Mihailov
Kuvaus:
Sergei Zaitsev
Musiikki:
Vladimir Komarov
Leikkaus:
L. Butuzova
Lavastus:
Vasili Golikov
Rooleissa:
Aleksandr Mihailov (Pavel Zubov), Irina Ivanova (Polina), Pjotr Glebov (isä),
Vera Alhovskaja (äiti), Mihail Buzylev-Kretso (Stjopa), Pjotr Krylov (Pavlik),
A. Pavlov (Sergei), Anatoli Solonitsin (taiteilija), M. Andrianova (Ustina-täti)
Suomen ensi-ilta:
5.3.1982 / Kosmos 1
Televisiolähetys 4.5.1983 YLE TV1
Pavel on viettänyt armeijan jälkeiset miehuusvuotensa
Murmanskin alueen hyväpalkkaissa hommissa. On kulunut 15 vuotta siitä kun
hän karisti ukrainalaisen Stavropolin seudun kotikylänsä kolhoosin
pölyt. Pavel yrittää unohtaa petetyksi tulemisensa. Kotopuolesta
Pavel kutsutaan kuitenkin pitämään huolta perheestään.
Käy ilmi, että hänellä on 15-vuotias tytär Polina.
Pavelin perhe osoittautuu käytännössä vieläkin suuremmaksi,
kaupan päälle tulee vielä kaksi
poikaa ja Rex-koira.
Iskra Babitshin arkinen selviytymiskertomus, joka suomennettiin
harhaanjohtavasti nimellä Miehet ja Polina, valloitti katsojansa
onnistuneella yhdistelmällä humoristista optimismia ja elämän
kolhuja. Elokuva jatkoi Moskova ei usko kyyneliin -suurmenestyksen tematiikkaa
ja tyylilajia. Se saikin Länsi-Berliinin elokuvajuhlilla raadin
kunniamaininnan humanistisista arvoistaan. Erityisesti elokuvan arvioissa
kiitettiin onnistuneita näyttelijäsuorituksia. Filmi korostaa
perheen ja vastuuntunnon merkitystä ja suomii ajan hyväksyttyyn
tapaan yli-innokkaita virkamiehiä, jotka olisivat valmiit hajottamaan
perheen pykäliin
vedoten.
Neuvostokriitikko Neja Zorkaja kiinnittää huomionsa
siihen, että voimakasta vastakaikua neuvostoyleisössä herättänyt
elokuva teki suunnattoman vaikutuksen ennen kaikkea miespuoliseen
elokuvayleisöön,
joka lähetteli kirjeitään elokuvalehtiin ja studiolle.
Tämä on erikoista sikäli, että kyseessä on
naisten lajityyppinä pidetyn melodraaman edustaja. Zorkajan
mielestä tämä kertoo
siitä, että elokuva on koskettanut riittävän
kipeää ja
yleistä yhteiskunnallista ongelmaa: lapsettomia isiä, yksivanhempisija
perheitä ja miesten välinpitämättömyyttä hylkäämiään
lapsia kohtaan.
Elokuvatutkija Francoise Navailh sen sijaan väittää neuvostoelokuvan
naiskuvaa käsittelevässä artikkelissaan, että "Miehet
ja Polina vakuuttaa uudelleen miehen arvosta kaikissa muissa paitsi
aviomiehen roolissa, mistä myötäseuraa naisen alistaminen
- paluu perinteisiin maalaisarvoihin ja patriarkaaliseen järjestelmään
samaan tapaan kuin jo 1930-luvulla tapahtui." Tekstistä voisi
melkein epäillä, että Navailhin mainitsema elokuvan
ohjaaja I. Babitsh ei olisikaan sama nainen, joka on ohjannut elokuvan,
josta Helena Ylänen kirjoitti Helsingin Sanomissa: "Iskra Babitshin
elokuva on tavattoman tunteellinen, mutta ilmeisen tarpeellinen miehisen
ylpeyden ravisteluksi tarkoitettu draama", ja jatkoi: "Aitovenäläiseen
tapaan ihmiset ovat kaikki hirvittävän hyviä, milloin
väärä ylpeys ei tee heistä aivan tyhmiä ja
kelvottomia."
Esittely: Jarkko Silén
|
