Elokuvasarjat
1999: kevät l syksy
2000: kevät l syksy
2001: kevät l syksy
2002: kevät l syksy
2003: kevät l syksy
2004: kevät l syksy
2005: kevät l syksy
2006: kevät l syksy
2007: kevät l syksy
2008: kevät l syksy
2009: kevät l syksy
2010: kevät l syksy
2011: kevät l syksy
2012: kevät
2013: kesä

Erikoisnäytökset

Ohjelmisto Elokuvat Tapahtumat Yhdistys Linkit

Kevät 2007

Sarjan teema: Punaiset tähdet

26.1.2007
Tulisydän
(Тарас Шевченко)

30.3.2007
Ensimmäinen opettaja
(Pervyi utšitel)

27.4.2007
Iivana Julma vaihtaa ammattia
(Ivan Vasiljevitš menjaet professiju)

Neuvostoaatteet saapuvat kirgiisikylään 1960-luvun merkittävässä debyyttielokuvassa.

Tarinan keskeisenä juonteena on opettaja Djuišenin (Bolot Beišenalijev) ja 14-vuotiaan Altynain (Natalia Arinbasarova) platoninen romanssi.

Ensimmäinen opettaja
(Первый учитель / Pervyi utšitel / The First Teacher)

Kirgizfilm ja Mosfilm / 1965 / mv / 102 min / K-16

Ohjaus:
Andrei Mihalkov-Kontšalovski
Käsikirjoitus:
Tšingiz Aitmatovin samannimisen kertomuksen pohjalta Tšingiz Aitmatov, Boris Dobrodejev, Andrei Mihalkov-Kontšalovski
Kuvaus:
Georgi Rerberg
Musiikki:
Vjatšeslav Ovtšinnikov
Rooleissa:
Bolot Beišenalijev (Djuišen), Natalia Arinbasarova (Altynai), Darkul Kujukova, Idris Nogaibajev, Sovetbek Džumadylov, Klara Jusupžanova ym.
Ensi-ilta:
15.8.1966

Palkintoja:
Yleisliittolainen elokuvafestivaali 1966: Andrei Kontšalovskille Sovetski ekran -lehden palkinto "Sisällön vallakunmouksellisuudesta ja muodon mestarillisuudesta"

Venetsian elokuvafestivaali 1966: Natalia Arinbasarovalle Volpi Cup parhaasta naisosasta

Kansainvälinen nuorten elokuvantekijöiden festivaali, Ranska 1967: Andrei Kontšalovskille juryn erikoispalkinto

Ensimmäinen opettaja on paitsi neuvostoelokuvan klassikkoja, myös ilmeisesti Kirgisian elokuvatuotannon unohtumaton helmi, koskapa niinkin myöhään kuin 2003 Kirgisian tasavallan silloinen presidentti Askar Akajev myönsi ohjaaja Kontšalovskille Danaker (Ystävyys) -kunniamerkin merkittävistä ansioista Kirgisian ja Venäjän suhteiden kehittämisessä ja syventämisessä kulttuurin ja taiteen alalla. Vuonna 1956 perustetun Kirgizfilm-elokuvastudion ja Kirgisian tasavallan näytelmäelokuvatuotannon kehitys lieneekin huomattavalta osin ollut venäläisten elokuvantekijöiden ja keskushallinnon neuvostotasavaltojen kansalliselle kulttuurille jakamien rahojen varassa, sillä valtion itsenäistyttyä Kirgizfilm-studiolla on tuotettu vain pari täyspitkää elokuvaa. Filmejä toki tehdään Kirgisiassakin, mutta ei enää valtion varoin vaan yksityisenä tuotantona. 1960-luvulla studio eli kuitenkin nousukautta. Merkittävä tekijä Kirgisian kansallisen elokuvataiteen synnyssä oli myös tuolloin aktiivista luomisvaihetta elänyt kirjailija Tšingiz Aitmatov, "jonka voimallinen proosa oli useimpien paikallisessa studiossa toteutettujen filmikäsikirjoitusten pohjana" (A. Kontšalovski).

Ohjaaja Kontšalovskille Ensimmäinen opettaja oli elokuvainstituutin (= VGIK, yleisliittolainen valtion elokuvainstituutti Moskovassa) lopputyö, mikä osaltaan selittää sen perinteistä, ellei peräti kaavamaista ideologista näkökulmaa: tarina propagoi neuvostovallan siunauksellista vaikutusta valtakunnan syrjäkylien oloihin ja alistettujen naisten tasa-arvoistumiseen. Päähenkilö on nuori komsomolilainen Djuišen (Bolot Beišenalijev), joka kansalaissodan päätyttyä vuonna 1924 matkaa isänsä kotikonnuille Kukureun kirgiisikylään. Armeijassa hän on oppinut lukemaan, ja nyt hän haluaa saattaa myös kylän lapset sivistyksen pariin. Kyläläisten naureskelusta ja vastustuksestakin huolimatta hän perustaa koulun, ja ennen pitkää sinne ilmaantuu innokkaita oppilaita. Uskollisin oppilas on 14-vuotias orpo Altynai-tyttö (Natalia Arinbasarova). Omasta puutteellisesta koulutuksestaan huolimatta opettaja havaitsee tytön lahjakkuuden ja pyrkii kaikin tavoin edistämään hänen opiskeluaan, kunnes lopulta järjestää tytön kouluun tasavallan pääkaupunkiin Taškentiin. Esteinä opintiellä ovat kuitenkin tytön sukulaiset, jotka mieluummin naittavat hänet toiseksi vaimoksi väkivaltaiselle julmurille. Nuoren opettajan rohkeuden, sinnikkyyden ja uhrautuvuuden ohella tarinan keskeisenä juonteena on opettajan ja Altynain platoninen romanssi, jonka eroottista puolta viaton tyttö ei kuitenkaan tiedosta. Elokuvan kylpemiskohtauksen kerrotaan silti herättäneen pahennusta seksittömään neuvostoelokuvaan tottuneissa - tosin ei niin pahasti kuin ohjaajan seuraava elokuva Asjan onni (Asino stšastje, alkuperäiseltä nimeltään Tarina Asjasta joka rakasti vaan ei mennyt naimisiin, 1967), joka hyllytettiin kokonaan ja esitettiin vasta perestroikan aikaan 20 vuotta myöhemmin, tai Balladi rakastavaisista (Romans o vljublennyh, 1974), joka kuvaa keskinäiselle rakkaudelleen estottomasti omistautuvaa nuortaparia.

Näyttelijä Bolot Beišenalijev (1937–2001) valmistui Kirgisian ooppera- ja balettistudiosta 1957 ja Taškentin teatteri- ja taideinstituutista 1963. Djuišenin rooli elokuvassa Ensimmäinen opettaja oli hänen elokuvadebyyttinsä. Sittemmin hän näytteli yhteensä 36 elokuvassa aina vuoteen 1999 – mm. Andrei Tarkovskin Andrei Rublev 1966 sekä myös Aitmatovin tekstien pohjalta tehdyt Äidin pelto, ohj. Gennadi Bazarov (Kirgizfilm1967) ja Džamilja, ohj. Irina Poplavskaja (Mosfilm 1969). Beišenalijev työskenteli myös Kirgizfilmin studiolla ohjaajan assistenttina. Hänelle oli myönnetty Kirgisian tasavallan ansioituneen taiteilijan arvonimi.

Kirgiisikaunotarta esittävä Natalia Arinbasarova (s. 1946) ei oikeasti ole kirgiisi ollenkaan, vaan kazahi, eikä mikään maalaistyttö vaan Moskovassa syntynyt. Nuori Natalia kävi Bolshoi-teatterin balettikoulun viimeistä kurssia, kun ohjaaja Kontšalovski keksi hänet Ensimmäinen opettaja -elokuvan naispääosaan. Elokuvan ansiosta Arinbasarovasta tuli kansainvälisesti kuuluisa näyttelijä, vaikka hän pyrki ja tietysti pääsikin VGIK:iin vasta sen jälkeen ja valmistui Sergei Gerasimovin näyttelijäluokalta 1971. Venetsian filmifestivaalien Volpi-palkintoa ei ole koskaan saanut kukaan muu venäläinen. Lisäksi hänelle on aikoinaan myönnetty Neuvostoliiton valtionpalkinto, kahdesti Leniniläisen komsomolin palkinto sekä Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan ja Kazakstanin ansioituneen taiteilijan arvonimet. Arinbasarova näyttelee moskovalaisessa teatterissa ja on Ensimmäisen opettajan jälkeen esiintynyt 30 elokuvassa (mm. aiemmin mainittu Poplavskajan Džamilja), viimeksi vuonna 2005. Hänen kauniit kasvonsa ovat kuitenkin sikäli väärän väriset, että ne ovat rajoittaneet osien saamista niin näyttämöllä kuin elokuvassa. Arinbasarova tuntee tehneensä ihan hyvää uraa näyttelijänä mutta sureksii sitä, että hänen aasialainen ulkomuotonsa on estänyt pääsemästä Shakespearen, Ostrovskin ym. näytelmiin ja elokuvissakin tuonut enimmäkseen etnisiä rooleja. Hän olisi myös toivonut saavansa urallaan enemmän tilaisuuksia käyttää alkuperäisen ammattinsa, balettitanssijan, taitoja – onhan hänellä suoritettuna tanssitaiteilijan diplomi valtakunnan vaativimmasta tanssikoulusta. Ensimmäisen opettajan kuvauksissa lempi leimahti ohjaaja-Andrein ja Natalian välillä, ja he menivät tuota pikaa naimisiin. Avioliitto ei kuitenkaan kestänyt kauan: jo vuonna 1967 pariskunta erosi - Arinbasarovan mielestä siksi kun Andreilla oli hirveä hinku päästä ulkomaille asumaan, eikä se ollut siihen aikaan mahdollista muuten kuin avioitumalla ulkomaalaisen kanssa, joten Andrei sitten menikin naimisiin ranskalaisen näyttelijättären kanssa ja muutti Pariisiin. Nykyisin yksin elävä Arinbasarova on sittemmin ollut vielä kahdesti naimisissa. Hänen molemmat lapsensa, Jegor Kontšalovski (s. 1966) ja Jekaterina Dvigubskaja (s. 1974 avioliitosta kuvaaja Nikolai Dvigubskin kanssa), ovat vanhempiensa jälkiä seuraten myös elokuva-alalla.

Ohjaaja Andrei Kontšalovski (s. 1937 Moskovassa) on alkuperäiseltä nimeltään Andron Mihalkov, mutta myöhemmin hän ryhtyi käyttämään tavallisempaa etunimeä Andrei. Ensimmäisen opettajan aikoihin ja vielä pitkään sen jälkeenkin hän käytti sukunimeä Mihalkov-Kontšalovski (jälkimmäinen on äidin tyttönimi), mutta tiputti lopulta isän sukunimen kokonaan pois - kenties siksi että pikkuveli Nikita Mihalkov (s. 1945) alkoi luoda yhä komeampaa uraa elokuva-alalla niin ohjaajana kuin näyttelijänäkin. Tunnetun kulttuurisuvun vesana Kontšalovski on lahjakas monella taiteen alalla, ja oikeastaan hänestä piti tulla muusikko: hän ehti jo valmistuakin pianistiksi Moskovan konservatoriosta 1959 ennen kuin pyrki VGIK:iin ja valmistui sieltä ohjaajaksi 1965. Elokuvainstituutissa Kontšalovski tutustui paria kurssia ylempänä opiskelleeseen kaimaansa Tarkovskiin, jonka kanssa teki paljon yhteistyötä 60-luvulla (mm. Ivanin lapsuus ja Andrei Rublev). Kaikkiaan Kontšalovski on ohjannut 22 elokuvaa sekä Neuvostoliitossa / Venäjällä että ulkomailla ja osallistunut kymmenien muiden tekemiseen käsikirjoittajana, tuottajana, näyttelijänä ja säveltäjänä. Hän on ohjannut myös teatteri- ja oopperaesityksiä eri maissa. Vähintään yhtä kuuluisa kuin ohjaajana Kontšalovski on naistenmiehenä: hänen on väitetty kaataneen sänkyyn lähes kaikki näyttelijättäret joiden kanssa hän on tehnyt töitä. Nyt on menossa viides virallisesti vihitty vaimo, näyttelijä Julia Vysotskaja (s. 1973); avioliitto solmittiin vuonna 1999. Kontšalovskilla on kaikkiaan kuusi lasta eri avioliitoista. Ensi elokuussa Kontšalovski täyttää 70 vuotta. Syntymäpäivästä tuskin tulee yhtä näyttävää mediatapahtumaa kuin Nikita-veljen 60-vuotispäivistä pari vuotta sitten. Jäämme kuitenkin jännityksellä odottamaan, tuleeko Andreitakin onnittelemaan itse presidentti Putin.

Esittely: Airi Silo

Lähteet:
www.mosfilm.ru
www.russiancinema.ru
www.peoples.ru/art/cinema
www.ruskino.ru/acter
www.kinoexpert.ru
www.rusactors.ru
www.konchalovsky.ru
www.andreikonchalovsky.com
www.imdb.com