|
Unohtumattomat sivut
(Stranitsy bessmertija)
Tsentralnaja studija dokumentalnyh filmov 1965 /
71 min / mv
Ohjaus:
Ilja Kopalin
Elokuva on kinokronikka maailman ensimmäisen sosialistivaltion
synnystä. Harvinaisesta arkistomateriaalista koostettu dokumenttielokuva
esittää katsojalle kronologisen tarinan vuosien 1917–1922 tapahtumista,
sisällissodasta keskusjohtoisen Neuvostoliiton syntyyn.
Ilja Kopalinin
(1900–1976) elokuva on monella tavalla kiinnostava aikansa
ilmiö. Ensinnäkin Kopalin oli dokumenttielokuvateoreetikko,
jonka elokuvat noudattavat kuva kuvalta hänen omaa dokumenttielokuvateoriaansa.
Lisäksi Unohtumattomat sivut (1965) kuuluu Kopalinin myöhäisempään tuotantoon,
jolloin hän päätyökseen hoiti Moskovan elokuva-akatemiassa
(VGIK) dokumenttielokuvan professuuria. Professuurin hän oli saanut
vuotta ennen dokumenttielokuvan valmistumista (1964). Unohtumattomien
sivujen voidaan siis katsoa olevan tekijänsä ansioitunut näyttötyö,
jossa hän soveltaa omaa teoriaansa sekä jakamiaan oppeja. Kopalin itse
oli imenyt oppinsa neuvostodokumenttielokuvan ensimmäiseltä suurelta
vaikuttajalta, Dziga Vertovilta. Kopalin opiskeli ja teki ensimmäiset
elokuvansa yhdessä Vertovin veljen Mihail Kaufmanin kanssa. Kopalinin
ja Kaufmanin ensimmäinen dokumenttielokuva Moskova valmistui vuonna
1927. Kopalinin elokuvalliseen työhön vaikuttivat voimakkaasti hänen
palvelusvuotensa puna-armeijassa, jossa hän toimi rintamakuvaajana etulinjassa.
Omissa ohjaustöissään Kopalin on käyttänyt paljon myös itse kuvaamansa
arkistomateriaalia useiden muiden rintamakuvaajien materiaalin ohella.
Elokuvan
tekee kiinnostavaksi myös sen valmistumisaika 1965, jolloin
Neuvostoliiton kulttuurielämässä kuohui jälleen, valtakoneistoa
jähmetettiin ja valtaa keskitettiin uudella tarmokkuudella
suojasään edes hieman liberaalimmat linjaukset tukehduttaen. Neuvostovastaisuudesta
syyteltiin herkästi niin kirjailijoita, kuvataiteilijoita kuin
elokuvantekijöitäkin.
Kopalin oli saanut kahdeksan vuotta ennen Unohtumattomien
sivujen valmistumista valmiiksi sisällissodan esittelyllä
alkavan elokuvallisen vuosikymmenkoosteen nimeltä Unohtumattomia
vuosia 1917–1957. Pysähtyneisyyden aika kuitenkin tuki vanhojen kulumattomien
historiaetappien kiillottamista, joten on varsin ymmärrettävää,
että myös Kopalin palasi professuurinsa innoittamana kokoamaan sisällissodasta
kertovaa täyspitkää dokumenttielokuvaa.
Dokumenttielokuvateoreetikko
keräsi ansioillaan kuusi Neuvostoliiton valtionpalkintoa
vuosina 1941, 1942, 1946, 1948, 1949 ja 1951. Vuonna 1943 Kopalin voitti
yhdessä ohjaajakollegansa Leonid Varlamovin kanssa ulkomaisen dokumenttielokuvan
Oscar-palkinnon yhdessä elokuvalla Saksalaisarmeijan nujerrus Moskovan
liepeillä / Разгром немецких войск под Москвой / Moscow Strikes Back
(1942). Kopalin palkittiin myös kahdesti Leninin kunniamerkillä, ja
vuonna 1968 hänet nimitettiin Neuvostoliiton kansallisartistiksi.
Esittely: Hanne-Mari Rumbin
|
