| Etusivu | Esitetyt elokuvat | Historiaa | Linkkejä |
|---|
Ohjaus: Juri Željabužsky; kuvaus: Juri Željabužsky; käsikirjoitus: Fedor Otsep ja Aleksei Faiko; rooleissa: Julia Solntseva (Zinka), Igor Iljinsky (Mitjushin), Anna Dmohovskaja (Maria Ivanovna), Nikolai Tseretelli (Latugin), Leonid Baratov (Barsov-Aragonski), M. Tsibulsky (Oliver MacBride).
Mosselpromin tupakkatyttö on 1920-luvun neuvostoelämää ja elokuvantekoa satirisoiva romanttinen komedia NEP-kaudelta (Novaja ekonomitseskaja politika = uusi talouspolitiikka), jolloin neuvostoelokuva kilpaili maan valkokankailla ulkomaisen elokuvan kanssa.
Željabužskyn mykkäelokuva saavutti aikanaan neuvostoyleisön suosion onnistuneen komediallisuutensa ansiosta. Elokuva kertoo moskovalaisesta tupakkaa myyvästä Zinaidasta, joka mittailee Moskovan katuja laatikko kaulallaan ja hurmaa miespuolisia asiakkaitaan herttaisella hymyllään. Tupakkatyttö Zinkalla on kaksi periksiantamatonta ihailijaa, elokuvaajien eliittiin kuuluva Latugin, joka ostaa tupakkansa vain rakastamaltaan Zinkalta ja tupakkatehtaan johtajan oikea, tai vasen käsi Mitjushin, joka on jo pitkään riutunut rakkaudesta Zinkaa kohtaan. Kenet ihailijoistaan valitseekaan tupakkatyttö, joka muiden aikalaisnaisten tavoin etsii sitä kohdalleen osuvaa suurta rakkautta. Valitseeko hän boheemia elämää rakastavan nuoren ja komean Latuginin, jonka avulla hän pääsee helposti osalliseksi pääkaupungin elokuvaboheemien riennoista, vai tyytyykö hän todellista rakkautta ja valtavaa kiintymystä osoittavan Mitjushinin tarjoamaan vakaaseen, mutta kenties hieman tylsään tulevaisuuteen? Vai yllättääkö Zinka sittenkin valitsemalla elämänkumppanikseen jonkun aivan muun?
Vaikka 20-luvun kolmiodraama saattaakin saada katsojan suupielet hymyyn ihmissuhteiden välillä tylsässäkin viidakossa, sai elokuva aikanaan vedettyä salit täyteen iloisia moskovalaisia juuri hilpeytensä ansiosta. Elokuva oli aikansa valkokankaiden neuvostoliittolainen valopilkku, jossa vallankumoukselliset sankarit oli korvattu tavallisilla nuorilla henkilöhahmoilla, jotka opettelevat elämään epätoivoisten rakkaustarinoiden keskellä oppien lopulta nielemään pettymyksensä sekä rakkaudessa että maallisemmassa rahassa.
Nämä elokuvassa esiintyvät porvarillisen elämän elementit saivat aikaan sen, että elokuva joutui valtion elokuvakomitean säädöksestä toimimaan varoittavana esimerkkinä porvarillisista elokuvista, joita alettiin jopa kutsua tupakkatytöiksi.
Juri Andreevitš Željabužsky (12.12.1888–18.04.1955, Moskova) toimi vuodesta 1906 alkaen kääntäjänä pietarilaisissa aikakauslehdissä. Vuonna 1913 hän aloitti opiskelun Pietarin teknillisessä korkeakoulussa, josta valmistui vuonna 1916 laivanrakennusinsinööriksi. Heti valmistumisensa jälkeen Željabužsky muutti Moskovaan ja pääsi Kenekin ja Martinovin elokuvalaboratorioon töihin ja kirjoitti samanaikaisesti elokuvakäsikirjoituksia Era -nimiselle elokuvastudiolle. Vuodesta 1917 hän työskenteli vastaperustetulla Mežrabpom-Rus -studiolla kuvaajana, käsikirjoittajana, ohjaajana ja animaattorina. Vuodesta 1919 alkaen hän toimi VGIK:n filmilaboratoriossa opettajana ja vuonna 1940 hänestä tuli elokuvainstituutin kuvaustaiteen osaston johtaja ja professori. Vuonna 1944 Željabužsky siirtyi työskentelemään Moskovan opetusfilmistudiolle (Voentehfilm, joka myöhemmin muutti nimensä Mosnautšfilmiksi).
Filmografiaa:
1917, Iloisen talon salaisuus, kuvaaja
1917, Valhe Jumalalle, kuvaaja
1918, Pakolaiset, kuvaaja
1918, Valkeat kyyhkyset, kuvaaja
1918, Vapaamuurarit, kuvaaja
1919, Tulitikkutyttö, ohjaaja, käsikirjoittaja, kuvaaja
1919, Vuorten neitsyet, ohjaaja, kuvaaja
1919, Keisarin uudet vaatteet, ohjaaja, käsikirjoittaja, kuvaaja
1919, Tarasin uni, ohjaaja, kuvaaja
1920, Kaksi henkeä, ohjaaja, kuvaaja
1920, Kotiagitaattori, ohjaaja, kuvaaja
1924, Aelita, kuvaaja
1924, Mosselpromin tupakkatyttö, ohjaaja, kuvaaja
1924, Pakkasukko, ohjaaja, käsikirjoittaja, kuvaaja
1925, Kollegion kirjuri (Asemavahti), ohjaaja, kuvaaja
1926, Dina Dza-Dzu, ohjaaja, kuvaaja
1927, Kuka sinä olet?, ohjaaja, käsikirjoittaja, kuvaaja
1927, Naisten voitto, ohjaaja, kuvaaja
1928, Ei koskaan kaupunkiin, ohjaaja, kuvaaja
1928, Syntyi ihminen, ohjaaja, kuvaaja
1932, Prosperiti, ohjaaja
Elokuvaa säestävä jousitrio on itse säveltänyt rakkauden ihmeellisyyksiä käsittelevään elokuvaan taustamusiikin.
Johanna Schwela (viulu) on toiminut päätoimisena viulunsoiton tuntiopettajana musiikkiopisto Arkipelagissa vuodesta 2000 alkaen. Hän valmistui vuonna 1999 Turun Konservatoriosta musiikkipedagogiksi; on soittanut 10 vuotta viihteellistä musiikkia Vilperin perikunta -nimisessä bändissä, vuoden kokeellista musiikkityyliä edustavassa yhtyeessä nimeltä Kina, soittanut bluegrass-tyylin musiikkia useissa produktioissa sekä soittanut hurdi-gurdia renessanssimusiikkiprojektissa. Schwela on nähty periodeittain myös Turun kaupunginorkesterissa.
Katriina Rainio (viulu) valmistui vuonna 2005 Turun Konservatoriosta musiikkipedagogiksi. Hän on soittanut useita vuosia opiskeluaikanaan perustamassaan jousikvartetissa 4Strings sekä Kupittaan jousissa. Rainio on soittanut periodeittain myös Turun kaupunginorkesterissa.
Samuli Paavilainen (sello) opiskelee Turun konservatoriossa ja valmistelee tällä hetkellä näyttötyötään. Pääpaino Paavilaisen työhistoriassa on kamarimusiikilla. Hän on soittanut useita vuosia Rainion kanssa 4Strings -jousikvartetissa, tehnyt paljon eri musiikkilajeja edustavia projekteja ja soittanut periodeittain Turun kaupunginorkesterissa sekä Keski-Pohjanmaan kamariorkesterissa. Paavilainen on tehnyt myös musiikkia Turun Taideakatemian tuottamiin lyhyt- ja animaatioelokuviin.
Hanne-Mari Rumbin