Elokuvaosasto Mahorkka ja Siansorkka

Grigori Aleksandrov: Säveltäjä Glinka (Kompozitor Glinka), (Mosfilm 1952), mv, 109 min. Rooleissa: Svjatoslav Rihter, Nikolai Timofejev, Sergei Vetseslov, Aleksandr Sashin-Nikolski, Georgi Vitsin, Rina Zelenaja, Ljubov Orlova, Mihail Nazvanov, Andrei Popov, Gennadi Judin, Radner Muratov, Juri Ljubimov, Pavel Pavlenko

Säveltäjä Glinka

Mustavalkoinen elokuvallinen elämänkerta käy läpi Mihail Ivanovits Glinkan (1804-1857), ensimmäisen maailmanmainetta saavuttaneen syntyperäisen venäläisen säveltäjän vaiheita ja tuotantoa. Glinka tunnetaan vuolaista melodioistaan ja hänen klassiseen musiikkiinsa vaikuttaneista kansanmusiikkimaisista vivahteistaan.

Opiskeluvuosinaan Glinka jakoi huoneen A.S. Pushkinin veljen Levin kanssa ja tutustui tätä kautta myös itse runoilijaan. Glinkan maineikkaimpiin tuotoksiin kuuluukin Pushkinin runojen sävellykset. Vuodet 1830-1834 Glinka vietti Italiassa ja Saksassa säveltäen romansseja. Palattuaan takaisin Venäjälle Glinka aloitti työn Ivan Susanin -oopperan parissa. Juonen oopperalleen hän oli saanut aikalaiseltaan ja venäläisessä kirjallisuushistoriassa romantiikkaa edustaneelta V.A. Zukovskilta. Ooppera Ivan Susanin esitettiin esimmäisen kerran Pietarin Bolshoj teatterissa 27. marraskuuta 1836 ja se sai heti suuren suosion. Susaninin jälkeen Glinka alkoi työstää Pushkinin kertomukseen perustuvaa oopperaa Ruslan ja Ludmila. Pushkinin traaginen kuolema 1837 pysäytti työnteon hetkeksi, sillä Pushkin oli kirjoittamassa teokseen librettoa. Lopulta Glinka päätti itse toteuttaa libreton ja niin ooppera sai ensi-iltansa niin ikään 27. päivänä marraskuuta vuonna 1842.

Loppuvuosinaan Glinka matkusteli paljon. Espanjassa ollessaan hän sävelsi sinfoniaorkesterille fantasiateoksen Kamarinskaja, joka kantaa erään venäläisen kansantanssin nimeä. Teos oli omiaan vaikuttamaan venäläiskansallisen sinfoniamusiikin syntyyn. Säveltäjä kuoli Berliinissä vuonna 1857.

Elämänkertaelokuva säveltäjä Glinkasta on neuvostoelokuvan tunnustetuimman musiikaaliohjaajan Grigori Aleksandrovin 14. ohjaustyö. Grigori Vasilievits Aleksandrov, alkuperäiseltä nimeltään Mormonenko, syntyi Jekaterinburgissa vuonna 1903. Hänen suuri kunnioituksensa Glinkaa kohtaan sai alkunsa Aleksandrovin työskennellessä apupoikana Jekaterinburgin oopperateatterissa. 1920-luvulla Aleksandrov jatkoi teatteriuralla käyden ensin ohjaajakoulutuksen, jonka jälkeen siirtyi Moskovan ensimmäiseen työväenteatteriin (Proletkult) näyttelijäksi. Työväenteatterissa hän tutustui Sergei Eisensteiniin, jonka kanssa Aleksandrov aloitti elokuvanteon. Kaksikon ensimmäinen yhteinen elokuva oli Lakko (1924), jonka jälkeen he siirtyivät teatterista lopullisesti elokuvan pariin. Aleksandrov ja Eisenstein tekivät yhdessä elokuvat Panssarilaiva Potemkin (1925) ja Lokakuu (1927). Vuosina 1929-1932 kaksikko työskeneteli Yhdysvalliossa opettaen Hollywoodissa kollegoilleen neuvostoliittolaista tapaa tehdä ja tutkia elokuvaa. Aleksandrov teki myös Eisensteiniltä kesken jääneen Eläköön Meksiko! -elokuvan loppuun vuonna 1979. Klassikkomusikaalinsa Iloiset pojat, jonka kuvauksissa hän tutustui tulevaan vaimoonsa Ljubov Orlovaan, Aleksandrov sai valmiiksi 1934. 1950-luvulla Aleksandrov jäi elokuvillaan muun neuvostoelokuvatuotannon varjoon ja alkoi elokuvanteon ohella uudestaan työskennellä teatterin parissa ja opettaa VGIK:ssa. Grigori Vasilievits Aleksandrov kuoli 16 joulukuuta 1983, vähän sen jälkeen kun Ljubov Orlovan muistoksi tehty dokumentaarinen elokuva oli valmistunut.

Filmografiaa: - Hanne-Mari Rumbin -

Lakko, 1924
Panssarilaiva Potemkin, 1925
Lokakuu, 1927
Vanhaa ja uutta, 1929
Kansainvälinen, 1932-33
Iloiset pojat, 1934
Sirkus, 1936
Stalinin selonteko Neuvostoliiton perustuslaista kahdeksannessa ylimääräisessä edustajakokouksessa, 1936
Volga, Volga, 1938

Valoisa matka, 1940
Eräs perhe, 1943
Kevät, 1947
Kohtaaminen Elbellä, 1949
Säveltäjä Glinka, 1952
Ihminen ihmiselle, 1958
Venäläinen matkamuisto, 1960
Lenin Sveitsissä, 1965
Aattona, 1966
Kottarainen ja lyyra, 1974
Eläköön Meksiko!, 1979
Ljubov Orlova, 1983