Elokuvaosasto Mahorkka ja Siansorkka

KÄSIESI LÄMPÖ
(Tsutisopeli / Teplo tvoih ruk)
Tuotanto: Gruzija-Film 1971
Ohjaus: Nodar ja Shota Managadze
Käsikirjoitus: Suliko Jgenti
Pääosissa: Sofiko Tshiaureli (Sidonia),
Grigol Tsitaishvili (Jasoni),
M. Shervashidze (Sipito),
Zurab Kipshidze (Aprasioni),
Tengiz Archvadze (Juloni),
V. Dolidze (Beglari)
Televisiolähetys: 26.8.1975 YLE TV1

Gruusialaiset elokuvantekijät Shota Ilitsh Managadze (1903-1977) ja Noda Shotaevitsh Managadze (s.1943) suorittivat 1970-luvun alussa sukupolvenvaihdoksen siten, että isä ja poika ohjasivat yhdessä kaksi elokuvaa. Käsiesi lämpö on näistä jälkimmäinen. Myös elokuva kertoo yhden perheen tarinan läpi vuosikymmenten. Samalla se kertoo kronikan viime vuosisadan mullistusten vaikutuksista pieneen vuoristolaiskylään kansalaissodasta maailmansotaan. Kaivollakäyntimatkalta alkavat tapahtumat nähdään perheen äidin kautta takautumina. "Mitä ikinä tässä maailmassa onkaan tapahtunut, ei koskaan ole sivuuttanut meidän taloamme", hän toteaa. Vaikka maailmantapahtumat vyöryvät yli välillä kiivaastikin, on elokuvan tahti kuitenkin verkkainen ja Gruusian maisemia ihaileva. Elokuvaa kutsui "gruusialaiseksi Pohjantähdeksi" Mauri Taviola Helsingi Sanomissa, "vaikkei sen valovoima ole hämäläisen veroinen".

Elokuvan pääosassa on Sofiko Tshiaureli, legendaarisen elokuvaohjaaja Mihail Tshiaurelin kuuluisa tytär. Isä-Tsiaurelilla oli merkittävä asema gruusialaisen elokuvan historiassa. Hän aloitti elokuvanäyttelijänä 1921, jolloin hän esitti pääosaa maan ensimmäisessä pitkässä näytelmäelokuvassa, Ivan Perestianin elokuvassa Arsen Dzhordzhiashvili. Vuosikymmenen loppupuolella hän siirtyi ohjaajaksi ja tuli lopuksi maailman tietoisuuteen Stalin-kultin tunnetuimpien elokuvien, etenkin Valan (1946) ohjaajana. Ennen kansainvälistä kuuluisuutta myös Mihail Kalatozov oli merkittävä gruusialainen elokuvantekijä 1930-luvulla. Gruusian näytelmäelokuvatuotanto oli neuvostokautena 7-8 vuodessa. Varsinaiseen kukoistukseensa gruusialainen elokuva nousi 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin se oli suosittua koko Neuvostoliitossa ja venäläisten elokuvien ohella tunnetuinta neuvostoelokuvaa myös lännessä. Kuuluisia gruusialaisia elokuvanimiä olivat vaikkapa Otar Ioseliani, Tengiz Abuladze, Rezo Tshheidze, Semen ja Keti Dolidze, Alexandr Rehviashvili, Eldar ja Giorgi Shengelaja, Lana Gogoberidze, ja Temuraz Babluani.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen maan elokuvateollisuus ja -tekijät ovat lähinnä kuluttaneet aikaansa paremman käänteen odotteluun. Toiset odottavat, että valtio alkaisi jälleen merkittävästi rahoittaa elokuvatuotantoa, toiset, että ulkomainen elokuvateollisuus keksisi maan, jolla on tarjottavana vaikuttavia kuvauspaikkoja ja osaamista. Neuvostoaikaiset rahakkaat päivät eivät ole kuitenkaan palanneet, vaan parlamentin 2002 elokuvalle myöntämät varat ovat kuivuneet pieneksi puroksi. Toisaalta Gruusia on syrjäinen maa, jonka sekava talous ei houkuttele sijoittajia. Gruzija-Filmin pitkäaikaisena johtajana toiminut Rezo Tshheidze toteaa: "Me olemme pieni maa. Taiteilla on aina ollut keskeinen sija identiteetissämme ja selviytyäksemme niiden täytyy jatkua".

Jarkko Silén