Elokuvaosasto Mahorkka ja Siansorkka

LAUTAARIT
(Lautary)
Tuotanto: Moldovafilm 1972
Käsikirjoitus ja ohjaus: Emil Lotianu
Kuvaus: Vitali Kalashnikov
Musiikki: Jevgeni Doga
Pääosissa: Zhenja Rolko, Dimitru Hebesesku ja Sergei Lunkevitsh, (Toma Alistar, lautaarien vanhin), Anzhelika Jaszhenku (Ljanka), Dimitru Mokanu, Haralambi Berdaga, Ilie Meskej, Vasile Zubku (lautaareja)
Suomen ensi-ilta 19.10.1973
Televisiolähetys: 9.6.1979 YLE TV2

Moldavian neuvostotasavallan (entisen, vuoteen 1940 Romaniaan kuuluneen Bessarabian, nykyisen Moldovan) oma elokuvatuotanto alkoi vasta 1950-luvun lopulla, jolloin Moldovafilm aloitti toimintansa. Uusi studio kiinnitti ajan nuorekkaassa hengessä uusia kykyjä, joista yksi oli Emil Lotianu (1936-2003). Lotianun esikoiselokuva oli Olipa kerran poika (1960), maineeseen hänet nosti Moldavian paimenista kertova Punaiset niityt (1966), jossa kansanmusiikilla oli keskeinen asema. Vuonna 1971 valmistui samoilla linjoilla jatkava Lautaarit, joka kertoo 1800-luvun lopun Moldavian maalaismaisemissa kiertelevästä pelimanniheimosta. Elokuvan päähenkilö on kiertolaismuusikosta maailmanmaineeseen noussut viulisti Toma Alistar. Nuorena Toma on kiihkeän rakastunut Ljankaan, jonka kuitenkin kadottaa. Vanhana miehenä hän käyttää omaisuutensa tämän etsintään.

Lautaaritaloitti Emil Lotianun yhteistyön säveltäjä Jevgeni Dogan kanssa. Miehet loivat elokuvia, jossa romanttinen musiikki yhdistyy muutenkin tunteelliseen elokuvakerrontaan. Tuloksena oli omaperäisen tunnistettava ja kansanomaisen värikäs elokuvatyyli, jonka suurin menestys oli Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen (1976). Elokuva oli Suomessakin neuvostoelokuvan kaikkien aikojen suurimpia menestyksiä. Yhteistyö jatkui Anton Tshehovin nuoruudenromaaniin Kohtaus metsästysretkellä perustuvalla romanttisella melodraamalla Olet rakkaani, olet petoni(1978), jonka Suomen ensi-illan aikaan 1979 miehet vierailivat Suomessakin, sekä kuuluisan venäläisen ballerinan elämäkertaelokuvalla Anna Pavlova (1983).

"Romantiikan paluusta rikosten ja seksin täyttämille valkokankaillemme on puhuttu jo 1960-luvulta lähtien. Näytöt tästä kuitenkin enimmäkseen puuttuvat. Varmaa ei edes ole osataanko esim. Lännessä enää ylipäätään olla romanttisia. Lotianu uskaltaa ja on uskalluksessaan rehellinen. Väri- ja laajakangaselokuva Lautaarit on romanttinen käsitteen parhaimmassa merkityksessä", totesi Martti Savo Kansan Uutisissa. Elokuvassaan Lotianu esittelee ylpeästi kansansa tapoja ja perinteistä kulttuuria; tässä mielessä hän on ukrainalaisen Aleksandr Dovzhenkon tyylin jatkaja. Lautaarit tarjoaa tietoisesti eksotiikkaa moldavialaisesta morsiamenryöstöstä lähtien. Elokuvan rakenne runsaine takautumineen ei ole aina aivan selkeä, mutta Lotianu ei pyrikään älyllisyyteen, vaan visuaaliseen runollisuuteen.

"Emil Lotianu toimi jonkinlaisen romanttisen uskon aallokossa. Häntä pidettiin ihmisenä, joka ei ollut tästä maailmasta. Läpi elämänsä Lotianu säilytti uskonsa taiteen ylevään päämäärään - jopa oloissa, jolloin kaupalliset intressit alkoivat hänen mielestään tappaa elokuvasta kaiken uskon ja vilpittömyyden. Tätä hän ei voinut sietää.",kirjoitti Rossijskaja gazeta Lotianusta muistosanoissaan.

Jarkko Silén