Elokuvaosasto Mahorkka ja Siansorkka

RAKASTUNEET (Vljublennye)
Tuotanto: Uzbekfilm 1969
Ohjaus: Eljer Ismuhamedov
Käsikirjoitus: Odelsha Agishev
Kuvaus: Gasan Tutunov
Musiikki: Bogan Trozyk
Pääosissa: Rodion Nahapetov (Rodin), Anastasija Vertinskaja (Tanja), Rustam Sagdullajev (Rustam), Gjuzel Apanajeva (Gljuzel), Karen Hatshaturjan, Rovshan Agdamov, Sergei Gurzo, Ulugbek Salahutdinov, Hamza Umarov, Nelja Anatullajeva, Rustam Zakirov, Shukhrat Irgashev

Keski-Aasian elokuvatuotanto alkoi 1920-luvulla Neuvostoliiton kulttuuripoliittisten pyrkimysten myötä. Ensimmäisenä oman elokuvastudion sai 1924 alueen väkirikkain valtio Uzbekistan, kun leningradilainen Sevzapkino perusti Buharaan haaraosastonsa. Samana vuonna saivat ensi-iltansa maan ensimmäiset näytelmäelokuvat. Seuraavana vuonna perustettiin Tashkentiin itsenäinen studio Shari-Juldus eli Idän tähti, jonka nimi vuonna 1936 muutettiin Uzbekfilmiksi. Seuraavaksi oman studionsa sai 1926 Turkmenistan, joka Keski-Aasian valtioista oli yhdessä Uzbekistanin kanssa mukana osavaltiona Neuvostoliiton ensimmäisessä kokoonpanossa 1922. Elokuvantekijät 1920-luvulla tulivat pääasiassa Venäjältä ja elokuvat olivat puolidokumentaarisia agitaatioelokuvia, joiden tarkoitus oli vastustaa ääriuskonnollisuutta ja valistaa kansaa neuvostoarvoihin. Paikalliset elokuvantekijät tulivat mukaan seuraavalla vuosikymmenellä. Toisen maailmansodan aika merkitsi alueen elokuvalle voimavarojen kasvua kun Venäjän elokuvateollisuus oli siellä evakossa ja jätti kalustoa jälkeensä.

Keski-Aasian uudeksi aalloksi luonnehdittu virtaus alkoi 1960-luvulla suojasään jälkimainingeissa. Tällöin uudet elokuvantekijät saivat tilaisuuden tehdä varsin omaehtoisia elokuvia ja vapaus Keski-Aasiassa jatkui pitempään kuin slaavilaisissa osavaltioissa. Suuntauksen yksi keskeinen elokuva oli Eljer Ismuhamedovin esikoiselokuva Hellyys (Nezhnost, 1967), joka lännessäkin nähtiin tuoreeltaan toisin kuin keskiaasialaiselokuvat yleensä. Ranskan uudesta aallosta ja Italian aikalaiselokuvasta, kuten Fellinistä, vaikutteita saanut elokuva herätti huomiota tavallaan kuvata kolme toisiinsa punoutuvaa nuorta rakkaustarinaa yhtä aikaa lännessä tutulla kuusikymmenlukulaisella tavalla mutta kauempaa katsoen myös itämaisella eksotiikalla höystettynä. Elokuvan lumo näyttäytyi hyvin säilyneenä Elokuvia silkkitien varrelta -retrospektiivissä, joka esitettiin 2003 New Yorkissa.

Menestyksensä jälkeen Ismuhamedov palasi aiheeseen seuraavassa elokuvassaan Rakastuneet, joka jälleen käsittelee kipeän nuoren rakkauden tematiikkaa. Tällä kertaa seurataan vain kahden suhteen kohtaloa. "Pinnalta tunnelma on kuin Cocacola-mainoksissa: musiikki soi, luonto on loistossaan, nuoret vitaalisia ja kauniita. Ismuhamedovin ote on kuitenkin raikas ja aito, hän ankkuroi tarinansa arkipäivän todellisuuteen, eikä halua paeta sen välttämättömiä vaikeuksia", luonnehti Timo Malmi elokuvaa Filmioppaassa. Elokuvan maahantuoja Kosmos-Filmi puolestaan esitti asian näin: "Filmin sankareina ovat nuorison edustajat, neitoset ja nuorukaiset, jotka käyvät tanssimassa, seuraavat tarkasti hiusmuotia ja kukonpoikien lailla aloittavat välillä nahistelun. Heidän näennäinen holtittomuutensa saa usein vanhenevan polven tuntemaan ärtymystä. Elokuva tarjoaa katsojalle tilaisuuden ikäänkuin kurkistaa nuorison sisimpään."

Jarkko Silén

Kirjallisuutta:
Kent Jones: Lone Wolves at the Door of History (Film Comment Magazine May- June 2003)
Olaf Möller: A Brief History of Central Asian Cinema during the Soviet Era (Film Comment Online 2003)