|
Säveltäjä Glinka / Venäläinen
rapsodia
(Kompozitor Glinka / Glinka – Man of Music)
Mosfilm / 1952 / väri / 109 min / S
Ohjaus:
Grigori Aleksandrov
Käsikirjoitus:
Grigori Aleksandrov, Pjotr Pavlenko ja N. Treneva
Kuvaus:
Eduard Tisse
Musiikki:
Vladimir Shtsherbatshov ja Vissarion Shebali
Rooleissa:
Svjatoslav Rihter, Nikolai Timofejev, Sergei Vetseslov,
Aleksandr Sashin-Nikolski, Georgi Vitsin, Rina Zelenaja,
Ljubov Orlova, Mihail Nazvanov, Andrei Popov,
Gennadi Judin, Radner Muratov, Juri Ljubimov, Pavel Pavlenko
Elokuvallinen elämänkerta käy
läpi Mihail Ivanovits Glinkan (1804–1857), ensimmäisen maailmanmainetta
saavuttaneen syntyperäisen venäläisen säveltäjän
vaiheita ja tuotantoa. Glinka tunnetaan vuolaista melodioistaan ja hänen
klassiseen musiikkiinsa vaikuttaneista kansanmusiikkimaisista vivahteistaan.
Opiskeluvuosinaan
Glinka jakoi huoneen A.S. Pushkinin veljen Levin kanssa ja tutustui tätä kautta
myös itse runoilijaan. Glinkan maineikkaimpiin tuotoksiin kuuluukin
Pushkinin runojen sävellykset. Vuodet 1830–1834 Glinka vietti Italiassa
ja Saksassa säveltäen romansseja. Palattuaan takaisin Venäjälle
Glinka aloitti työn Ivan Susanin -oopperan parissa. Juonen oopperalleen
hän
oli saanut aikalaiseltaan ja venäläisessä kirjallisuushistoriassa
romantiikkaa edustaneelta V.A. Zukovskilta. Ooppera Ivan Susanin esitettiin
esimmäisen kerran Pietarin Bolshoj teatterissa 27. marraskuuta 1836
ja se sai heti suuren suosion. Susaninin jälkeen Glinka alkoi työstää Pushkinin
kertomukseen perustuvaa oopperaa Ruslan ja Ludmila. Pushkinin traaginen kuolema
1837 pysäytti työnteon hetkeksi, sillä Pushkin oli kirjoittamassa
teokseen librettoa. Lopulta Glinka päätti itse toteuttaa libreton
ja niin ooppera sai ensi-iltansa niin ikään 27. päivänä marraskuuta
vuonna 1842.
Loppuvuosinaan Glinka matkusteli paljon. Espanjassa ollessaan
hän sävelsi sinfoniaorkesterille fantasiateoksen Kamarinskaja,
joka kantaa erään venäläisen kansantanssin nimeä.
Teos oli omiaan vaikuttamaan venäläiskansallisen sinfoniamusiikin
syntyyn. Säveltäjä kuoli Berliinissä vuonna 1857.
Elämänkertaelokuva
säveltäjä Glinkasta on neuvostoelokuvan tunnustetuimman
musiikaaliohjaajan Grigori Aleksandrovin 14. ohjaustyö. Grigori Vasilievits
Aleksandrov, alkuperäiseltä nimeltään Mormonenko, syntyi
Jekaterinburgissa vuonna 1903. Hänen suuri kunnioituksensa Glinkaa
kohtaan sai alkunsa Aleksandrovin työskennellessä apupoikana
Jekaterinburgin oopperateatterissa. 1920-luvulla Aleksandrov jatkoi teatteriuralla
käyden ensin ohjaajakoulutuksen, jonka jälkeen siirtyi Moskovan
ensimmäiseen työväenteatteriin (Proletkult) näyttelijäksi.
Työväenteatterissa hän tutustui Sergei Eisensteiniin, jonka
kanssa Aleksandrov aloitti elokuvanteon. Kaksikon ensimmäinen yhteinen
elokuva oli Lakko (1924), jonka jälkeen he siirtyivät teatterista
lopullisesti elokuvan pariin. Aleksandrov ja Eisenstein tekivät yhdessä elokuvat
Panssarilaiva Potemkin (1925) ja Lokakuu (1927). Vuosina 1929-1932 kaksikko
työskeneteli Yhdysvalliossa opettaen Hollywoodissa kollegoilleen neuvostoliittolaista
tapaa tehdä ja tutkia elokuvaa. Aleksandrov teki myös Eisensteiniltä kesken
jääneen Eläköön Meksiko! -elokuvan loppuun vuonna
1979. Klassikkomusikaalinsa Iloiset pojat, jonka kuvauksissa hän tutustui
tulevaan vaimoonsa Ljubov Orlovaan, Aleksandrov sai valmiiksi 1934. 1950-luvulla
Aleksandrov jäi elokuvillaan muun neuvostoelokuvatuotannon varjoon
ja alkoi elokuvanteon ohella uudestaan työskennellä teatterin
parissa ja opettaa VGIK:ssa. Grigori Vasilievits Aleksandrov kuoli 16 joulukuuta
1983, vähän sen jälkeen kun Ljubov Orlovan muistoksi tehty
dokumentaarinen elokuva oli valmistunut.
Esittely: Hanne-Mari Rumbin
Filmografiaa:
1924 Lakko
1925 Panssarilaiva Potemkin
1927 Lokakuu
1929 Vanhaa ja uutta
1932–33 Kansainvälinen
1934 Iloiset pojat
1936 Sirkus
1936 Stalinin selonteko Neuvostoliiton perustuslaista kahdeksannessa ylimääräisessä
edustajakokouksessa
1938 Volga, Volga
1940 Valoisa matka
1943 Eräs perhe
1947 Kevät
1949 Kohtaaminen Elbellä
1952 Säveltäjä Glinka
1958 Ihminen ihmiselle
1960 Venäläinen matkamuisto
1965 Lenin Sveitsissä
1966 Aattona
1974 Kottarainen ja lyyra
1979 Eläköön Meksiko!
1983 Ljubov Orlova
|
