Elokuvasarjat
1999: kevät l syksy
2000: kevät l syksy
2001: kevät l syksy
2002: kevät l syksy
2003: kevät l syksy
2004: kevät l syksy
2005: kevät l syksy
2006: kevät l syksy
2007: kevät l syksy
2008: kevät l syksy
2009: kevät l syksy
2010: kevät l syksy
2011: kevät l syksy
2012: kevät
2013: kesä

Erikoisnäytökset

Ohjelmisto Elokuvat Tapahtumat Yhdistys Linkit

Kevät 2005

Sarjan teema: Neuvostosäveliä

28.1.2005
Joutsenlampi
(Lebedinoje ozero)

25.2.2005
Lautaarit (1. osa)
(Lautary)

4.3.2005
Lautaarit (2. osa)
(Lautary)

1.4.2005
Säveltäjä Glinka
(Kompozitor Glinka)

29.4.2005
Kasakoita Tonavalla
(Zaporozhets za Dunajem)

Säveltäjä Glinka (Svjatoslav Rihter).

Elokuva tunnetaan myös nimellä Venäläinen rapsodia.

Säveltäjä Glinka / Venäläinen rapsodia
(Kompozitor Glinka / Glinka – Man of Music)

Mosfilm / 1952 / väri / 109 min / S

Ohjaus:
Grigori Aleksandrov
Käsikirjoitus:
Grigori Aleksandrov, Pjotr Pavlenko ja N. Treneva
Kuvaus:
Eduard Tisse
Musiikki:
Vladimir Shtsherbatshov ja Vissarion Shebali
Rooleissa:
Svjatoslav Rihter, Nikolai Timofejev, Sergei Vetseslov, Aleksandr Sashin-Nikolski, Georgi Vitsin, Rina Zelenaja, Ljubov Orlova, Mihail Nazvanov, Andrei Popov, Gennadi Judin, Radner Muratov, Juri Ljubimov, Pavel Pavlenko

Elokuvallinen elämänkerta käy läpi Mihail Ivanovits Glinkan (1804–1857), ensimmäisen maailmanmainetta saavuttaneen syntyperäisen venäläisen säveltäjän vaiheita ja tuotantoa. Glinka tunnetaan vuolaista melodioistaan ja hänen klassiseen musiikkiinsa vaikuttaneista kansanmusiikkimaisista vivahteistaan.

Opiskeluvuosinaan Glinka jakoi huoneen A.S. Pushkinin veljen Levin kanssa ja tutustui tätä kautta myös itse runoilijaan. Glinkan maineikkaimpiin tuotoksiin kuuluukin Pushkinin runojen sävellykset. Vuodet 1830–1834 Glinka vietti Italiassa ja Saksassa säveltäen romansseja. Palattuaan takaisin Venäjälle Glinka aloitti työn Ivan Susanin -oopperan parissa. Juonen oopperalleen hän oli saanut aikalaiseltaan ja venäläisessä kirjallisuushistoriassa romantiikkaa edustaneelta V.A. Zukovskilta. Ooppera Ivan Susanin esitettiin esimmäisen kerran Pietarin Bolshoj teatterissa 27. marraskuuta 1836 ja se sai heti suuren suosion. Susaninin jälkeen Glinka alkoi työstää Pushkinin kertomukseen perustuvaa oopperaa Ruslan ja Ludmila. Pushkinin traaginen kuolema 1837 pysäytti työnteon hetkeksi, sillä Pushkin oli kirjoittamassa teokseen librettoa. Lopulta Glinka päätti itse toteuttaa libreton ja niin ooppera sai ensi-iltansa niin ikään 27. päivänä marraskuuta vuonna 1842.

Loppuvuosinaan Glinka matkusteli paljon. Espanjassa ollessaan hän sävelsi sinfoniaorkesterille fantasiateoksen Kamarinskaja, joka kantaa erään venäläisen kansantanssin nimeä. Teos oli omiaan vaikuttamaan venäläiskansallisen sinfoniamusiikin syntyyn. Säveltäjä kuoli Berliinissä vuonna 1857.

Elämänkertaelokuva säveltäjä Glinkasta on neuvostoelokuvan tunnustetuimman musiikaaliohjaajan Grigori Aleksandrovin 14. ohjaustyö. Grigori Vasilievits Aleksandrov, alkuperäiseltä nimeltään Mormonenko, syntyi Jekaterinburgissa vuonna 1903. Hänen suuri kunnioituksensa Glinkaa kohtaan sai alkunsa Aleksandrovin työskennellessä apupoikana Jekaterinburgin oopperateatterissa. 1920-luvulla Aleksandrov jatkoi teatteriuralla käyden ensin ohjaajakoulutuksen, jonka jälkeen siirtyi Moskovan ensimmäiseen työväenteatteriin (Proletkult) näyttelijäksi. Työväenteatterissa hän tutustui Sergei Eisensteiniin, jonka kanssa Aleksandrov aloitti elokuvanteon. Kaksikon ensimmäinen yhteinen elokuva oli Lakko (1924), jonka jälkeen he siirtyivät teatterista lopullisesti elokuvan pariin. Aleksandrov ja Eisenstein tekivät yhdessä elokuvat Panssarilaiva Potemkin (1925) ja Lokakuu (1927). Vuosina 1929-1932 kaksikko työskeneteli Yhdysvalliossa opettaen Hollywoodissa kollegoilleen neuvostoliittolaista tapaa tehdä ja tutkia elokuvaa. Aleksandrov teki myös Eisensteiniltä kesken jääneen Eläköön Meksiko! -elokuvan loppuun vuonna 1979. Klassikkomusikaalinsa Iloiset pojat, jonka kuvauksissa hän tutustui tulevaan vaimoonsa Ljubov Orlovaan, Aleksandrov sai valmiiksi 1934. 1950-luvulla Aleksandrov jäi elokuvillaan muun neuvostoelokuvatuotannon varjoon ja alkoi elokuvanteon ohella uudestaan työskennellä teatterin parissa ja opettaa VGIK:ssa. Grigori Vasilievits Aleksandrov kuoli 16 joulukuuta 1983, vähän sen jälkeen kun Ljubov Orlovan muistoksi tehty dokumentaarinen elokuva oli valmistunut.

Esittely: Hanne-Mari Rumbin

Filmografiaa:

1924 Lakko
1925 Panssarilaiva Potemkin
1927 Lokakuu
1929 Vanhaa ja uutta
1932–33 Kansainvälinen
1934 Iloiset pojat
1936 Sirkus
1936 Stalinin selonteko Neuvostoliiton perustuslaista kahdeksannessa ylimääräisessä edustajakokouksessa
1938 Volga, Volga
1940 Valoisa matka
1943 Eräs perhe
1947 Kevät
1949 Kohtaaminen Elbellä
1952 Säveltäjä Glinka
1958 Ihminen ihmiselle
1960 Venäläinen matkamuisto
1965 Lenin Sveitsissä
1966 Aattona
1974 Kottarainen ja lyyra
1979 Eläköön Meksiko!
1983 Ljubov Orlova